25. huhtikuuta 2013

Hiljainen huhtikuu

Voin omaksi puolustuksekseni sanoa, että ainakin se aika mikä tässä kuussa ei ole kulunut bloggaamiseen, on mennyt sentään fooruroolauksen parissa - ja töissä. Jos fooruropetusta täytyisi kuvailla yhdellä negatiivisella tavalla, sanoisin, että se on aikaa vievää touhua. Ei aikaa vievää sillä tavalla kun uintitreenit, hevosharrastus tai tanssiminen. Fooruroolaus harvemmin vaatii paikasta A paikaan B siirtymistä, jotta harrastuksen pariin pääsee, mutta sen sijaan kyse on usein ikiliikkujasta. Olet itse aina tietoinen siitä, että jollain foorumilla, jossain pelissä, joku odottaa sinun vastaustasi pelijatkumoon. Stressaavaa? Ei saisi olla.

Fooruroolaajia on useaan junaan. On vielä peruskoulua käyviä nuoria, joilla on karkeasti sanottuna aika paljon vapaa-aikaa, mikäli muita harrastuksia ei ole ihan mielin määrin. Sitten on näitä toisen asteen raatajia, joilla painaa päälle koulun lisäksi usein myös työt ja nurkan takana väijyvät lopputyöt tai yo-kirjoitukset. Sitten se ryhmä, jolla luulisi olevan eniten aikaa on välivuotta viettelevät juipit joihin itsekin kuulun, mutta kyllä jotenkin kummasti tuo työ täyttää aikataulua täälläkin. Ja sitten sitä ollaan taas opiskelijoita, sen jälkeen töitä, töitä, töitä. Vapaa-aikaa, sellaista, jonka voi istua foorumilla näpytellen, tuntuu olevan aina vain vähemmän. Syytän yleisesti prioriteetteja: mitä vanhemmaksi tulee, sen huonompaan suuntaan ne kääntyvät. Eilen ehdoton ykkönen oli My Little Ponyt, tänään asunnon vuokra.

Olkoonkin, että fooruroolaus on harrastus (tai jos joku tietää miten sillä tehdään rahaa, I'm listening), mutta se on yksi sitovimmista, joita itselläni on ikinä ollut. Olen itse aina kantanut aika raadollisesti vastuuta vastata peleihin nopeasti, mielellään viikon sisällä ja jos näin ei ole tapahtunut niin aina se on vähän vaivannut. Pelaamaton pelivuoro on toisinaan kuin piikki lihassa, mutta nimeen omaan niinhän se ei saisi olla. Fooruroolaus on harrastus. Olkoonkin, että sen harrastuksen luonteeseen kuuluu, että kaksi (tai useampi) pelaajaa vuorotellen vastaavat ja aina vuorollaan toinen joutuu toista odottamaan. Perusoletus on, että aktiiviset pelaajat vastaavat nopeasti, mutta fakta on, että usein mitä aktiivisempi pelaaja, sen pidempään siihen menee. Klikki syntyy siitä että monilla aktiivisilla pelaajilla on lukuisia pelejä meneillään samaan aikaan. Mikä tarkoittaa lukuisia piikkejä lihassa, jos niistä ottaa paineita.

Tarinan opetus on: älä stressaa. Koetan aina itse sanoa vastapelaajilleni, että minun kanssa pelatessani ei tarvitse olla kiire. Se on suurin valhe minkä omasta näkökulmastani kerron, koska olen itse taas nopeaa tahtia vastaava pelaaja ja kärkyn aina uutta vastausta pariltani. Silti en halua, että pelaaminen on kellekään velvoite. Sillä jos siihen juoksupyörään aikoo hypätä, ja uskoa, että vastaamisella on kiire, tämä laji imee mehut aika nopeasti. Muistakaa nauttia jokaisesta peliviestistä!

Kaunista kevättä kaikille! (nyt kun se vihdoin tuli)

Alkuperäinen kuva

3 kommenttia:

  1. Awwww yissss, odottavien vastausvuorojen ihanuus ja kamaluus!

    Tykkään itse pelailla valtavaa pelimäärää kerralla, jotta aina ainakin johonkin tulisi vastausta. Tämä kuitenkin johtaa usein kiireiden yllättäessä siihen, että yhtäkkiä jonossa onkin kymmenisen peliä, joista jokainen on odottanut lähemmäs kaksi viikkoa, ja mihinkään ei riitä intoa, kun valtava vuori ahdistaa.

    Toisaalta mikään ei sitten olekaan parempi fiilis, kuin saada aikaiseksi vastattua kaikkiin jonossa oleviin peleihin yhdellä rykäyksellä :'D

    Odottaminen ja kiireettömyys ovat väistämätön osa fooruroolaamista. Se on hidasta roolipelaamista, pelaamista offlinessä - ja oikeastaan pidänkin siitä juuri siksi. Ei ole mitään hätää, voi rauhassa mutustella viestiään, ja vaikka sen laittaa hetkeksi syrjään, voi sitä jatkaa vaikka kolmen kuukauden päästä ja päästä tarpeeksi samanlaiseen fiilikseen vain lukemalla jo pelatut viestit uudelleen.

    Harmillista kyllä ilmeisen moni vanha tuttuni on feidannut ja kadonnut kokonaan fooruropeskenestä sen takia, että ei ole enää kehdannut tulla takaisin pidemmän poissaolon ja vastaamattomuuden jälkeen. En ymmärrä sitä - ainahan pitkään jumissa olleeseen peliin saatu uusi viesti ilahduttaa! :'D Mah, ehkäpä kyseessä on sama outo stressaamistaipumus, joka viestin laadusta ja pituudesta murehtimisena on näivettänyt kahden tuttuni fooruropettamisesta nauttimiskyvyn täysin...

    VastaaPoista
  2. Mun täytyy myöntää että olen kauhea hätähousu joidenkin pelien kohdalla. Mutta toisaalta kuitenkin olen oppinut antamaan olla ja lopettanut itseltäni anteeksipyytämisen joka kerta kun en vain jaksa vastata ja keskittyä.

    Nykyään tuntuu että täytyisi pelata pelit putkeen jotta pystyisi keskittymään täysillä pelaamiseen itseensä ja saisi aikaan edes lähes selkeät peliviestit.
    Toisaalta juttu voi johtua ihan omasta päästäni, joten en pyytele sitäkään anteeksi. Useimmat "pelikaverit" kuitenkin tietävät missä mennään ja miksi joskus se peliviesti menee vähän sekaisin.
    Kaksinpeleissä yritän olla kiirehtimättä, mutta ryhmäpeleissä tahdon pitää jonkinlaista tahtia kuitenkin yllä.

    Mutta en mä tapa ketään siitä jos kaksinpeli nyt sattuu jumittelemaan pidempään. Kunhan peli ei ole juonen kannalta erityisen merkityksellinen.

    VastaaPoista
  3. Olen pääasiassa kirjoitellut mitä mieleen on juolahtanut, mutta en suoranaisesti blokkaa mahdollisuutta ehdottaa aihetta ^^ Mutta kirjoittajana olen aika omapäinen olento, katsotaan saanko pyöriteltyä aiheeseen näkökulmaa ;)

    VastaaPoista