30. maaliskuuta 2013

Place the Punch Line Here

Päätin nyt päästä takaisin yhteen lempiaiheistani mitä tulee fooruropetuksen erroreihin ja hienouteen, nimittäin hittaukseen. Joskus vuoden 2011 puolella kirjoitin tekstin hittaamisen kahdesta puolesta (huono teksti, älkää lukeko), eli siitä demonisoidusta väärin hittaamisesta, sekä pelin taidokkaasta eteenpäin viennistä tuhoamatta toisen pelaajan vaikutusmahdollisuuksia. Käsittely oli kuitenkin lyhyt ja koska vanhat tekstit tuppaavat painumaan unholaan on tämä aihe hyvä taas nostaa esille, erityisesti kun jouduin taas itse hiljattain huonoon hittaustilanteeseen. 

Hittaaminen tai autohittaaminen on lähtökohtaisesti foorupeleissä kiellettyä. Hittaaminen on toimenpide, jossa toinen pelaaja kirjaimellisesti kirjoittaa toisen pelaajan hahmon tekemään jotakin / tälle tapahtumaan jotain tai luo tilanteet sellaisiksi, ettei toinen pelaaja voi enää vaikuttaa niiden kulkuun (en tässä tekstissä selvennä aihetta enempää, aikaisempi teksti huonoine esimerkkeineen löytyy arkistosta :P). Hittaamisen välttelyn hankaluutta kuitenkin yleensä vähätellään rajusti (ja siitä uhkaillaan rankaista aivan liian voimakkaasti), sillä pääasiassa vain todella hyvien kirjoittajien ja kokeneiden pelaajien peleissä on yleistä, että koko stoori viedään loppuun asti ilman hittaamista. Hitit saattavat hukkua tekstiin, niitä ei välttämättä edes huomaa. Jos näin on, niin kyseessä saattaa silloin olla myös onnistunut hitti, joka ei hankaloita sinun pelaamistasi. Valitettavasti suurin osa tapauksista ei jää huomaamatta tai ole aiheuttamatta pään vaivaa.

Tilanne, jossa itse olin, oli asetelmaltaan hyvin yksinkertainen: hahmomme (vastapelaajani yksi hahmo, sivuhahmo, sekä oma otukseni) olivat paikassa x. Vastapelaajan hahmo oli haavoittunut ja vastaanotti hoitoa sivuhahmoltani silmät suljettuina. Tämän kyseisen parantajan ongelmana oli, että parannustoimenpide oli hieman yliluonnolliseen nojaava toimenpide ja näkyi hahmosta ihon luonnottomana hehkuna. Hittaustilanne kehittyi ensin muutamista pienistä seikoista, joita saa kaivaa pilkunviilaamisella, mutta varsinainen kynnys omalle pelaamiselleni muodostui, kun vastapelaajani kirjoitti miten hänen hahmonsa reagoi hoidon päättymiseen ja miten hänen hahmonsa kiitti sivuhahmoa ja jatkoi sen jälkeen keskustelua varsinaisen hahmoni kanssa. 

Nyt monille juolahtaa mieleen, että mikä siinä tilanteessa nyt oikeastaan meni pieleen, mutta ydin on siinä, etten itse ollut vielä ehtinyt kirjoittaa toimenpidettä loppuun. Mikäli kyseessä olisi ollut ns. tarpeeton tekijä eli jos hahmon parannukseen ei olisi liittynyt mitään kummallista, ei etenemisessä olisi ollut mitään pahaa. Olisin vain kirjoittanut jälkeen päin hahmoni vastaavan kiitoksen tavalliset ole hyvät ja jatkavan elämäänsä. Se mikä pilasi hittauksen tässä tilanteessa oli että sivuhahmon hehku ei rajoittunut vain hoitotoimenpiteeseen (asia, jonka tietoon saamista vastapelaaja ei jaksanut jäädä odottamaan) vaan jatkui myös vastahahmon avattua silmänsä. Kun asiaa tarkastellaan tältä kantila oli hahmon reaktio aika ylilaimea verrattuna siihen miten reaalimaailman ihminen olisi reagoinut toisen ihon hohtaessa aavemaisesti. Reaktion vaimeus taas tietenkin johtui siitä, että vastapelaajani ei ollut ajatellut, että hehku saattoi jatkua, vaan kiirehti tapahtumien edelle.

Edellä mainittu (pitkä selitys, anteeksi siitä) tilanne on pientä aikahittausta yleisimmillään. Toinen pelaaja kiirehtii toisen edelle, tekee päätökset sellaisista asioista, minkä ei ajattele olevan niin merkityksellisiä ja jättää loppujen lopuksi toisen pelaajan harmittelemaan menetettyjä vaikutusmahdollisuuksiaan. Toisinaan hittaus menee niin pahasti toisen pelaajan ajatuksien kanssa ristiin, että hitannut pelaaja joutuu kirjoittamaan vuoronsa uudelleen. Oma tilanteeni kuitenkin ratkesi kohtalaisen helposti, emmekä edes keskustelleet tapahtuneesta hittauksesta, vaan pelasin parhaani mukaan hahmoni sisään niin, että oma ajatukseni säilyi toisen kirjoituksen lomassa. (Täytyy kuitenkin myöntää, että olin vähän pettynyt, sillä tämä sivuhahmo on nykyään yksi varsinaisista hahmoistani ja peli meinasi sotkea hahmon perustaa jonkin verran ^^) Ignooraaminen on silti se tapa jolla suurin osa hittauksista hoituu pelatessa. Huomauttelu on ikävää ja etenkin jos on pelissä uusi, ei hirveästi huvita astua pidempään pelanneiden varpaille. Vaikeneminen ei kuitenkaan ole se paras tapa, sillä vaikka tuntuukin ilkeältä huomauttaa asiasta, se kuitenkin parantaa tulevaisuudessa toisen pelaajan tarkkuutta asian suhteen.

Me pidempään pelanneet pelaajat kuitenkin usein kaivamme kuoppaa itsellemme, sillä nimeen omaan erityisesti aloitteleville fooruroolaajille korostetaan monissa peleissä, että hittaaminen on pääasiassa fyysisten kontaktien (tappelut, seksi jne.) ongelma. Ja sitä se ei todellakaan ole! Ajan kulkuun koskeminen ja hahmojen reaktiot ovat pahimmillaan paljon ongelmallisempia hittauksia ja mikä pahinta, niitä on pelaajan itse vaikea huomata omassa tekstissään. Tiedän, että tätä blogia seuraa monta kokenutta pelaajaa, jotka osaavat jakaa lukemattomia nyrkkisääntöjä siitä, miten epätietoisia, tarkoituksettomia hittauksia voi välttää, joten olen laiska ja jätän niitä luettelematta. Kuitenkin yksi hyvä tapa on lukea teksti kertaalleen läpi ja miettiä onko tilanteen eteenpäin kulkemisella konkreettisesti niin kiire, että joudut viemään toisen pelaajan vaikutusmahdollisuuksia.

Ja näin loppuun täytyy tietenkin vielä sanoa, että peli ei tienkään juuri etene, jos odottaa aina toisen pelaajan hoitavan jokaisen minimaalisenkin toimensa loppuun. Niin slow food pelistä ei sentään (ainakaan usein) ole kyse! Sen sijaan kyse on taidosta, joka kehittyy ajan myötä ja se taito antaa pelaajalle tajun poimia pelistä sellaisia asioita, jotka ovat konkreettisesti tärkeitä jättää myös toiselle pelaajalle vaikutettaviksi ja mitkä asiat ovat toisarvoisia ja voidaan pelata eteenpäin oletuksilla. Esimerkiksi voidaan olettaa, että kahvilajonossa olleet hahmonne tekevät tilauksensa ja siirtyvät pois tiskin luota, mutta sen sijaan ei kannata mennä pelaamaan mistä toisen hahmo kaiveli rahojaan ja kuinka kauan siinä kesti, vaan ne on paras jättää toisen pelaajan päätettäväksi.

Hittaus on kaikesta vaikeudestaan myös omiksi voimavaroiksi valjastettava elementti, joka mahdollistaa taitavalle pelaajalle tapahtumien manipuloinnin aivan uudella tasolla. Minusta pahasti tuntuu, että tässäkin tekstissä on jäänyt lukemattomia asioita sanomatta, sillä hittaus on teema josta voisi brainstormata muiden kanssa tuntikausia, eikä siihen silti voisi saada kunnolla toimivaa "oikein väärin" -kaavaa. Pelatessa kuitenkin muistakaa, että mikäli teistä peli etenee liian hitaasti, asia kannattaa ottaa puheeksi toisen pelaajan kanssa. Voihan olla, että vastapelaajasi on vain pelityyliltään enemmän hahmollaan pohdiskeleva persoona ja näin olleen tapahtumien tahti saattaa hidastua. Sen sijaan enemmän hahmon reaktioilla ja toiminnalla pelaava pelaaja kaipaa toisen vastareaktioita saadakseen pelilleen sisältöä (mutta pelaaja-tyypeistä lisää joskus toiste ^^). Onnea matkaan, olkaa luovia, kärsivällisiä ja muistakaa myös välillä upota hahmoihinne vaikka pelaisittekin pääasiassa actionia!

2 kommenttia:

  1. Pakko tulla tänne taas heti suuna päänä heittämään huulta :'D

    Omien kokemuksieni pohjalta vähän ihmettelen suhtautumistasi hittaamisen ja hittaamisen määritelmääsi. Kuten sanoit, useimmiten ei pelata äärimmäisen hitaita jokaista fiilistä mutustelevia pelejä, vaan jo aivan aloittelijakynnyksen ylittäneetkin pelaajat useimmiten osaavat kelailla merkityksettömien tapahtumien ylitse ja keskittyä olennaiseen - ja tuskin ketään tarvitsee syyttää härskiksi hittailijaksi[/humoristinenkärjistys], jos hän ei osaa aavistaa ilman erityisempiä tekstiin upotettuja ohjeistuksia ottaa sivuhahmoa keskeiseksi tekijäksi pelissään.

    Siis, hittaamiseksi kuvailemasi laisen käytöksen kutsuminen tuntuu minusta turhan jyrkältä ja tuomitsevalta. Todennäköisyyksien varassa kulkeminen, mututuntumalla tapahtuman edistäminen ja pelin kulun ennakointi ovat oikeastaan väistämättömiä osia sujuvaa pelaamista, ja on oikeastaan väistämätöntä, että ne eivät aina suju ihan prikulleen täydellisesti - mutta harvoin ne nyt ihan tuhoavat peliäkään.

    Toivoisin niin kovasti, että hittaaminen alettaisiin käsittää toisen hahmon pelaamisena, sinä, että täysin kirjoittaa toisen hahmon näkemään asiat tietyllä tavalla, olettamaan jotakin, tuntemaan jotakin jne., antamatta omassa tekstissään sijaa pelaajalle itselleen päättää, miten hahmo lopulta vaikkapa hypnoottisen katseen tarkalleen kokee. Sellaisissa tilanteissa kaipaisin usein enemmän tulkinnanvaraisuutta, enemmän vaihtoehtoja joihin tarttua. Onneksi sentään en enää juuri ollenkaan törmää siihen, miten vastapelaaja kirjoittaa suoraan, mitä hahmoni tulee ajatella kustakin oman hahmonsa liikkeestä :'D

    Ahh, kuitenkin. En näe hittaamista juuri rikkeenä enkä minään, ellei joku tosiaan automaattisesti tapa tai rampauta hahmoani tai sitten yhtäkkiä yritäkin kontrolloida sitä, miten oma hahmoni asiat kokee. Muulloin, varsinkin jos on ollenkaan fooruropekokemusta (tai maalaisjärkeä) omistavista tyypeistä kyse, hitti on oikeastaan vain pelin suola, parhaimmillaan ihana yllätysmomentti, joka piristää ja antaa kunnon paskatonnin materiaalia kirjoitettavaksi :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. [tämä nyt on insidea, mutta osittainhan tämä kyseinen tilanne johtui siitä, että tämä sivuhahmo on jo tämän pelin sisällä kääntynyt varsinaiseksi hahmokseni. Joten en tiedä voidaanko sitä täysin ajatella "sivullisena" tai sen hahmon olemusta tarpeettomana. Olen siitä todella eri mieltä, että sivuhahmojen pelaaminen olisi pelissä jotenkin epäolennaisempaa kuin varsinaisten hahmojen, sillä näillä sivuhahmoilla voi olla varsinaisiin hahmoihin todella vahvat sidokset. Kuten esim tässä tilanteessa sekä sivu- että varsinaisella hahmollani oli.]

      Mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että hittaamista tuomitaan usein liikaa, mutta en itse yleensä jaksa katsoa sitä enää niin hyvällä jos hittaaminen vaikuttaa käytännössä täysin siltä, että peliä vain kiirehditään eteenpäin. Silloin syy ei minusta ole oikea, jos täytyy harppoa vaan lopetusta kohti tai jos itsestään tuntuu siltä ettei saa vuorollaan oikein mitään muuta tehtyä.

      Poista