Siitä on nyt jo lähes vuosi kun kohtasin ensimmäistä kertaa tilanteen, missä vastapelaajani lähetti minulle foorumilla yksityisviestin kysyäkseen miksi olin jättänyt peliviestin vajaaksi. Todellisuudessa peliviestissä ei kuitenkaan ollut kyse kesken jäämisestä, vaan siitä etten ollut pelannut hahmoani kohtaamaan pelin aloittaneen pelaajan hahmoa heti ensimmäisessä viestissä. Itseäni pikaviesti hieman hämmensi ja kun kysyin aiheesta pelaaja vastasi, että ei hänellä ole mitään syytä pelata hahmoaan paikoillaan jossakin kulmassa ennen kontaktia. Kyseinen tapahtuma on ajan saatossa herättänyt kaksi kysymystä ”ongelman” toistuttua: Kuuluuko konfliktin luominen aina aloitusviestiin vastaavalle pelaajalle & miksei pelin aikana hahmot voisi erkaantua hetkeksi tavatakseen tovin päästä uudelleen?
Omasta mielestäni päätös siitä, että vastaavan pelaajan pitäisi aina luoda konfliktitilanne/keskustelun herättäminen on kohtalaisen absurdia. Toki se nopeuttaa peliä, mutta paljon pohjustavalle pelaajalle se voi olla liian äkkipikaista, eikä pelaaja ehdi sopeuttaa hahmoaan paikan päälle kun jo heti täytyy ruveta tekemään roolia toista hahmoa kohden. Toinen seikka mikä voi ajaa tilanteeseen, missä vastaavakin pelaaja tarvitsee tovin yksinpelaamista voi olla se, että hahmot aloittavat pelin eri paikoista. Tämä on pääasiassa mahdollista jos pelialue on niinkin laaja kuin kokonainen kauppakatu, kokonainen metsä tai jopa kaupunginosa. Itse rohkaisen omien pelieni pelaajia ja muitakin ottamaan aikansa luomaan aloitustilanne, sillä hyvin alustettu peli on todennäköisesti aina enemmän kasassa kuin hutaisten aloitettu. Englannin kielessä olen kuullut tästä sisään pelaamisesta käytettävän sanaa ”pre-gaming” mikä tarkoittaa suoraan suomennettuna pelin alustusta (alkupeliä).
Toinen seikka on erkaantuminen pelin aikana. Syy miksi tämä blogimerkintä sai alkunsa on, että koin juuri itse todella hyvin sujuneen tilanteen, missä hahmot erkaantuivat hetkeksi. Toinen hahmoista jatkoi vartiointikierrostaan toisen hahmon suorittaessa vaatteiden sovittamista ystävättärensä vaateliikkeessä. Kumpikin pelaaja pelasivat hahmonsa tekemisiä vuorotellen tavallisen pelaamisen tavoin, kunnes kello löi tarvittavan ajan ja hahmot kohtasivat jälleen. Peli jatkui. Kokeneemmille pelaajille tämä saattaa kuulostaa täysin luonnolliselta ja päivänselvyydeltä, mutta kokemuksella sain huomata, ettei se kaikille sitä ole. Rohkeutta siis vain peliin ja haastakaa myös itseänne, sooloilu ei ole huono juttu, jos se tukee peliä ja pitää sen käynnissä & luonnollisena!
Mielestäni hahmojen kontaktin ottaminen pelissä kuuluu sille pelaajalle jonka hahmolle se on joko persoonana tai ko. tilanteen kannalta luontevinta tai realistisinta. Eli sillä ei pitäisi olla mitään väliä kumpi pelin aloitti vaan sillä miten pelin tarina etenee luontevasti ja realistisesti. Ja joskus se voi tarkoittaa myös sitä, että kontakti ei synny heti ensimmäisissä vastausvuoroissa tai välttämättä vielä seuraavissakaan. Joskus sitä on kiva venyttää ihan muutenkin. Mikäs kiire siinä pitäisi olla? Tosin, liika kontaktin tapahtumisen venyttäminen taas menisi järjettömäksi, kun tarkoitus kuitenkin olisi kaksinpeli eikä kaksi yksinpeliä yhdistettynä.
VastaaPoistaEli nähdäkseni kontaktin tulisi muodostua luontevuuteen ja realistisuuteen nähden mahdollisimman nopeasti, mutta ei se maustaminen pienellä venyttämiselläkään pahaksi ole. Itse taidan harrastaa aika vähän sellaisia pelejä joissa kontakti tapahtuisi heti - varsinkaan jos hahmot eivät ole jo valmiiksi tuttuja keskenään. Yleensä kontaktin tapahtuminen tapahtuu aikaisintaan kolmannessa peliviestissä eli kummankin pelaajan ensimmäisen vuoron jälkeen. Edelleen riippuen hahmodynamiikasta ja sen sellaisesta.
Tuen myös sitä, että hahmojen polut erkanevat joksikin aikaa pelissä ja kohtaavat vähän päästä uudestaan. Se voi olla juonenkin kannalta hedelmällistä ja olennaista, kuvata välillä hahmojen puuhia erikseen jonkun tietyn suunnitelman tai tilanteen jälkeen josta taas luontevasti päädytään uuteen kohtaamiseen.
Mielestäni mukaansatempaava ja rikas tarinakerronta - varsinkin vuorovaikutteisessa muodossa - on maltillista ja uusia, syviä polkuja hakevia eikä aina suorinta/nopeinta tietä kulkevaa. Tietysti se vaatii taitoa että sooloilu sopii peliin ja tuksee sitä eikä mene saivarteluksi, mutta kokeneella tarinankirjoittajalla ei pitäisi olla sitä ongelmaa, ja vain harjoittelemalla ja kokeilemalla oppii. :)