tag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post8492530573662278703..comments2017-04-01T15:09:52.288+03:00Comments on Mustesoihtu: FoorutypesAchahttp://www.blogger.com/profile/02770914896766251541noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post-39908801941009708142013-03-15T13:33:09.850+02:002013-03-15T13:33:09.850+02:00Tuosta tuli aivan liian pitkä teksti x'D Piti ...Tuosta tuli aivan liian pitkä teksti x'D Piti osiin jakaa. Mutta joo. Olisi hienoa nähdä, jos fooruropekunta tulisi vähän itsetietoisemmaksi ja tietoisemmaksi pelailuihinsa sisältyvistä kirjallisista ja aatteellisista jutuista. Varsinkin kun nuorille, kehittyville mielille tekisi hyvää altistua monille erilaisille paradigmoille ja totuuksille, horisontit laajenisivat ja osaisivat sitten paremmalta pohjalta muodostaa oman näkemyksensä asioista...<br /><br />Lawl, taisin keksiä mistä kirjoitan seuraavan oman blogitekstini x'DRenehttps://www.blogger.com/profile/01421775188637019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post-61460894515178787682013-03-15T13:32:40.865+02:002013-03-15T13:32:40.865+02:00Kirjallisuustiedettä opiskellessani ja kirjallisuu...Kirjallisuustiedettä opiskellessani ja kirjallisuutta tutkiessani olen tullut siihen lopputulokseen, että tarinoilla on aivan helvetisti valtaa. Mitä kliseitä, normeja, stereotypioita, elämänkatsomuksia, moraaleja ja muita arvoja ja asioita ihmisten kuluttamissa tarinoissa toistetaan, sitä enemmän ne vakiintuvat osaksi kulttuurin yleistä käsitystä maailmasta ja kaikesta.Vaikka tietenkin fooruropettamisessa on sinänsä kyse "pelaamisesta" ja väki on harrastelijoita, on kyseessä sitten toisaalta paljon tiukemmin sisäänsä vetäisevä ja osallistumisen myötä syvempää kouraiseva "kirjallisuustyyppi" - ja ne asiat, mitä toistamme tosina tai normaaleina ja mitä valintoja teemme tarinoidemme suhteen silloin, kun emme ajattele asiaa kovin pitkällisesti, kertovat huolestuttavan paljon alitajuisista olettamuksistamme ja siitä, mikä meille on vakiintunut itsestäänselvyyksiksi. Tarinoiden lukeminen ja niihin osallistuminen voi muuttaa tai sementoida näitä käsityskaavoja. Lyhyesti sanottuna, kirjoittaminen on aina aatteellista ja yhteiskunnallista, vaikka sitä tehtäisiin viattomassa harrastelukehyksessä.<br /><br />Tästä näkökulmasta, jota nyt hieman kärjistin selvyyden vuoksi, väkivaltaiset, alistavat parisuhteet, kliseiset ja normehin siististi putoavat mustavalkoiset hahmot ja samaa mallia noudattelevat juonet ovatkin aika paha asia. Oletteko huomanneet, kuinka vähän tummaihoisia hahmoja luodaan kansainvälisiin miljöihinkin sijoittuviin ropeihin? Ovatko muut mahtaneet kulkea samoissa piireissä kuin minä ja nähneet saman kammottavan määrän misogyniaa, oletuksen siitä, että naishahmot jotenkin vain pilaavat kaikki pelit ja naishahmoilla pelaavat ovat aina huonompia pelaajia? Eikö ole huolestuttavaa, että ensimmäinen parisuhdemalli, fooruropettajien oletusajatus parisuhteista, on usein väkivaltainen tai vähintäänkin todella karkeaan seme/uke-epäsymmetriaan nojaava? Eikö olekin surullista, miten monia elämäntilanteita ja ihmistyyppejä ei ole käytännössä edes olemassa fooruropeissa, ellei sitten eksoottisena "toisena", ja ainoa ihailun malli on kapitalistisesti menestynyt ja valkoisen kauneusihanteen mukainen?<br /><br />En tietenkään ole sanomassa, että kaikkien pitäisi alkaa pelata vammautuneita, rumia, köyhiä ei-valkoisia. Tietenkin kaikki pelaavat sitä mistä tykkäävät, mikä heitä huvittaa, ja useimmiten nimenomaan voimauttavat valtafantasiat ja ihannekuvien toteuttaminen huvittavat. Minusta on kuitenkin vähän huolestuttavaa, miten täysvaltaisesti on vain näitä stereotyyppeja, miten juuri kukaan ei näytä ajattelevan asioita ja pelaavan mustavalkoisen fooruropenormiston ulkopuolelle sijoittuvia hahmoja. Kuten aikaisemmin sanoin, jonkin "totuuden" toistaminen vahvistaa sitä ja levittää sitä muidenkin totuuksiksi - fooruropeissakin huomasin ideoiden ja käsityksien leviävän ainakin yhden fooruropen sisäisesti hyvin tehokkaasti, ja kun ideat ovat niin ahtaita ja haitallisia kuin usein ovat, meno voi mennä todella ahdistavaksi.<br /><br />Ehkä pohjimmiltaan yritän vain sanoa... Hmm, taidan käyttää esimerkkiä. Damsel in distress, neito pulassa, on vanha ja kulunut klisee. Nykypäivänä tuntuisi todella typerältä käyttää sitä suoraan, vakavissaan, mitään neito pulassa -kliseen osatekijää kyseenalaistamatta, koska se sisältää perusoletuksen siitä, miten naiset ovat passiivisia ja avuttomia eivätkä ole tarinan miehelle muuta kuin palkinto-objekti - mikä ei todellakaan vastaa nykypäivän laajennutta ja tasavertaistunutta käsitystä naisista ja naiseudesta. Sen sijaan kliseen ulkoisten piirteiden käyttäminen - hyvin ylidramaattinen pelastustilanne, noin esimerkiksi - toimii paremmin, ja vielä paremmin, jos klisee tehdään melko tunnistettavasti mutta samalla pulassa oleva neito tekeekin jotain aktiivisesti pelastumisensa eteen tai hänen avuttomasti pulassa olonsa on selitetty muullakin, kuin naisellisen sukupuolen kyvyttömyydellä olla tulematta kidnapatuksi.<br /><br />(2/3)Renehttps://www.blogger.com/profile/01421775188637019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post-36219548570769292612013-03-15T13:32:01.732+02:002013-03-15T13:32:01.732+02:00"Sitten kaiken tämän jälkeen jää enää kysymys..."Sitten kaiken tämän jälkeen jää enää kysymys onko siinä loppujen lopuksi mitään pahaa, jos hahmokuviomme perustuvat usein siihen samaan stereotyyppiseen kaavaan tai onko se ongelma, jos hahmojemme parisuhteet eivät täysin vastaa nykyajan terveenä pidetyn parisuhteen pohjaa?"<br /><br />Olen yleensä itse ensimmäisenä toitottamassa, miten kliseiden hyötykäyttö ei ole pahasta, että ne ovat kliseitä syystä, mutta vastauksesi tuohon kysymykseen on minulle suurin ongelma näkökannassasi. Muuten yhdyn ajatuksiisi fooruropeissa vallalla olevista stereotypioista ja hahmotyypeistä.<br /><br />(1/3)Renehttps://www.blogger.com/profile/01421775188637019823noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post-21164149734692345612013-03-14T16:19:22.450+02:002013-03-14T16:19:22.450+02:00Pitää vaan selventää tuota lainaamaasi heittoa. On...Pitää vaan selventää tuota lainaamaasi heittoa. Onhan se fakta, että jos oikeasti 80% esimerkiksi seksipeleistä perustuu jonkin näköiseen dominointin, alistamiseen ja kentis myös raiskaukseen. Niin ei realityssä 80% seksitilanteista onneksi perustu (Jos nyt pyritään keskittymään hyvinvointivaltioihin). Se oli vain lähinnä se viittaus ;) Meinasin kirjoittaa myös oikeastaan toiveestani siitä, että ihmiset osaisivat olla enemmän varuillaan ja vähemmän fantasioidensa viemiä, mutta se ei oikeastaan liity foorupelaamiseen, joten jätin sen pois. Mutta huono suhde on myös vaikeasti määriteltävä käsite. Ehkä olisi piänyt valita parempi sana, liioittelevampi, sillä en nyt lähtökohtaisesti ajatellut mitään kevyttä ilmiötä vaan parisuhdehelvettiä.<br />Mutta ehkä tuo lisäys kannattaisi vain suosiolla poistaa, kun se meitä johtaa vähän sivuraiteille, kuten sanoit ^^Achahttps://www.blogger.com/profile/02770914896766251541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5482750960279057958.post-50055973484478430722013-03-14T16:01:09.244+02:002013-03-14T16:01:09.244+02:00Etenkin nuorempana ropehahmot kuului pääasiassa tu...Etenkin nuorempana ropehahmot kuului pääasiassa tuohon ns. ylempään kastiin. Hyvännäköisiä, menestyneitä jollakin tapaa. Toisaalta voidaan puhua siitä, kun omassa elämässä ei ole mahdollista olla sellainen tai tällainen, niin sitten edes jotenkin voi "elää" joitain sellaisia tilanteita jotka haluaisi kokea.<br />Halu olla edes joskus joku muu kuin se luokan epäsuosituin, kerrankin olla nätti yms.<br /><br />Muutama vuosi sitten aloin vasta todella kiinnittämään huomiota siihen hahmon todentuntuisuuteen ja luomaan erilaisia persoonallisuuksia. Ja miten paljon mielekkäämpää epätäydellisellä hahmolla pelaaminen onkaan. Kuinka ratkaista epäsosiaalisen ja jörön hahmon tutusmistilanne niin että tämä tutustuu vastapelaajan hahmoon jne. <br /><br />Seksipelit taisi olla joskus 13-15 -vuotiaana pääasiassa merkintöjä "K-18 -tapahtumia!" :D<br />Mutta myöhemmin....<br />Olen pelannut pelejä joissa oma hahmoni on dominoiva, vastapelaajan hahmo on dominoiva sekä täysin tasa-arvoisia. Se, mikä on paras yhdistelmä, riippuu erityisesti hahmosta jota pelaa. Toki pelaajakin vaikuttaa siihen melko paljon ja huomaan itsekin kuinka toisinaan rooli meinaa lipsua ja hahmo yhtäkkiä tekeekin jotakin joka on oikeastaan ominaista itselleni, eikä hahmolle. <br /><br />Toisaalta kuitenkin sanoisin että parhaat ns. seksipelit tulevat silloin kun tuntee jo pelkästään vastapelaajan paremmin eikä häpeä kirjoittaa asioita realistisesti. Useimmiten vähemmän tuttujen pelaajien kanssa miettii hieman uskallanko nyt kirjoittaa, jos se vaikka saa elinikäisiä traumoja... :D<br /><br />Yleensä ottaen hahmonluonnissa ja pelaamisessa on kyse siitä että luopuu omista estoistaan. Ja totta puhuen itselleni se on edelleenkin hankalaa. Uskaltaa näyttää että virheitä on, mokia tehdään, tällaisia nyt ollaan. Näin tämä hahmo nyt käyttäytyy. Ja unohtaa sen "Anteeksianteeksianteeksi"-kumartelun, kun hahmo sanoo/tekee jotakin joka ei ole reaalielämässä mitenkään hyväksyttävää/tavallista jne. <br />Toivottavasti joku ymmärtää syvällisemmän merkityksen, koska en osaa sitä sen tarkemmin selittää.<br /><br />"Onnemme kuitenkin on, että on paljon epätodennäköisempää päätyä huonoon suhteeseen realityssä, kuin foorumaailmassa."<br />Ihan aiheesta poiketen on vain pakko sanoa kokemuksella että olen täysin eri mieltä...Kattiperkelehttps://www.blogger.com/profile/14731523658691302566noreply@blogger.com